Radiopuhe 1.1.1934

Kansalaiset!

Olemme uuden vuoden kynnyksellä. Viettäkäämme sen ensimmäistä viikkoa, samoin kuin vuosi sitten, sovinnollisuuden, yhteisymmärryksen ja rauhan merkeissä. Täten ulkonaisestikin osoitamme lujan päätöksemme yhteisvoimin ponnistella vaikeuksia vastaan, jotka edelleen järkyttävät maailmaa, uhaten turmiolla heikkoja ja epäröiviä.

Taistelussa vaikeuksia vastaan on ilolla ja tyydytyksellä todettava osaksemme tullut rohkaiseva myötäkäyminen. Olemme vasta päättyneenä vuonna säilyneet pahemmalta ristiriidoilta. Taloudellisen elämän valtimo on lyönyt säännöllisemmin, ja työtä on ollut riittävämmin kuin ennen, ja elinehdot ovat siten parantuneet. Ulkomaihin nähden on asemamme myös vakiintunut. Rehelliset pyrkimyksemme ja ponnistuksemme ovat myös herättäneet kunnioitusta.

Menestyksemme viittaa siihen, että historia odottaa myös meiltä jotakin, että meidän on myös suoritettava tehtävä, joka suuremmassa tai pienemmässä määrin lankeaa jokaisen elinkykyisen kansan osalle oikeuttaen sen olemassaolon. Sinäänsä hyveellinen vaatimattomuus ei saa muodostua itsensä ja kansansa aliarvioimiseksi. Meillä on todennäköisesti oma, eikä mitätönkään sarkamme inhimillisen työn ja sivistyksen alalla toimitettavana. Siinä voi pienikin kansa saavuttaa suurta. Valmistautukaamme tehtäväämme varten, liittykäämme lujasti yhteen, lyökäämme veljen kättä toinen toisillemme, siirtäkäämme joutavat riitaisuudet syrjemmäksi, olkaamme hyviä ja jaloja toinen toisiamme kohtaan pyrkien toisin ajattelevienkin vilpittömään ymmärtämiseen. Kansamme kehitys ja onni riippuu lopultakin meistä itsestämme, omasta kunnostamme, hyvästä taidostamme toisiamme ja yhteisiä pyrkimyksiämme kohtaan.

Näissä merkeissä minä toivotan Suomen kansalle ja jokaiselle sen jäsenelle onnea ja menestystä nyt alkaneena vuonna.