Terijoen laulu-, soitto- ja urheilujuhlilla kesällä 1913

Monilukuisena joukkona on Karjalan kansa kesän parhaimpana aikana kokoontunut juhlimaan ja iloitsemaan. Mutta kesken juhlien me emme saa sulkea silmiämme ja olla näkemättä elämämme vakavata puolta, emme saa unhottaa, kuinka vaarallinen asemamme on ja että isänmaamme on vaarassa. Venäläiset meitä sortavat, venäläinen virkavalta tahtoo kumota maamme perustuslait sekä hävittää sen oikeusjärjestyksen. Se uhkaa murskata paloiksi isänmaamme ja maan tasalta pyyhkäistä pois kansallisuutemme. Sen pakkotoimenpiteistä meillä on jo hyvä kokemus. Ilkkuen sortajamme puhuvat, että Suomi on vailla sisäistä itsenäisyyttä: "mitä heikko Suomi voi tehdä mahtavaa Venäjää vastaan?" he ajattelevat.

Me suomalaiset ajattelemme kuitenkin tilastamme toisin. Me tietenkin tunnemme vaaran ja tiedämme sen suuruuden. Mutta me tiedämme, että sortajiemme ponnistukset ja yritykset ovat väärät. Me luotamme siihen, että oikeus perii maan ja vääryys hukkuu. Ja meillä on syytä tähän luottamukseen. Sillä kansamme koko entisyys on tulevaisuuden takeena. Esi-isämme ovat kestäneet ankaramman taistelun ja kokeneet suurempia kärsimyksiä kuin me. Ja koska he rohkeasti taistelivat sekä kestivät kärsimyksiä, niin suurimpienkin kärsimysten jälkeen isänmaalle on koittanut uusi huomen. Miksi nyt ei voisi tapahtua samoin?

Meilläkin kerran - Bobrikovin aikaan - oli tilanne, joka kesti venäläisen virkavallan hyökkäykset. Silloinkaan ei säikähdytty pakkotoimenpiteitä, venäläistä virkavaltaa, eikä pelätty taistelua eikä kärsimyksiä.

Olkaamme nytkin samoin. Pitäkäämme lujasti kiinni laistamme, älkäämme tunnustako itsellemme sitoviksi laittomia venäläisten lakeja. Ja taistelu näitä vääriä lakeja vastaan on jo rohkeasti aloitettu. Useat maistraatit ovat rohkeasti vastustaneet "tasa-arvoisuuslakia", Viipurin Hovioikeus on rohkeasti puolustanut lakejamme ja tällä hetkellä sen kunnon poikia istuu venäläisessä vankilassa rauhallisena ja valittamatta, vakuutettuina siitä, että oikeudesta koskaan ei turhaan taistella. Tämän paikkakunnan yhteiskunnalliset toimihenkilöt ovat osoittaneet oman sitkeytensä, joka on oleva esimerkkinä toisille. Mutta virkamiehet ja yhteiskunnalliset toimihenkilöt eivät taistele yksin. Koko kansa on heidän takanaan, kansa tukee heitä, kansa auttaa heitä ja rohkaisee. Tällä tavoin muodostuu yli koko maan luja puolustusrintama, joka tehokkaasti ehkäisee venäläisen virkavallan laittomia pyrkimyksiä.

Jos sitten sortajamme joksikin aikaa anastaisikin vallan käsiinsä tässä maassa, ei hän sittenkään kykene meitä kukistamaan. Kaikista ponnistuksistaan huolimatta venäläinen virkavalta ei voi estää työtämme kansallisen olemassaolomme säilyttämiseksi ja kansan sivistyksen kehittämiseksi. Tämä työ, kansan oma työ, ratkaisee loppujen lopuksi taistelun, ratkaisee meidän kohtalomme. - Kansan työkyky vuorostaan riippuu sen omasta kunnosta, ja kansan kuntoa ei vieras valta vasten kansan tahtoa kykene hävittämään. Päinvastoin kansan kunto ja sen kansallinen tunne usein sorrosta vain voimistuu. Meistä istestämme, meistä suomalaisista siis riippuu, pysymmekö me kansakuntien joukossa.

Siinä on meidän lohdutuksemme. Sentähden me puhtain omintunnoin "taistelujen väliaikoina" työstä vapaana aikana voimme kokoontua juhlimaan. Me voimme sillä näyttää, että me emme joudu toivottomuuteen ja että vastustajamme eivät "peloita eivätkä uuvuta meitä", vaan että me luottamuksella katselemme tulevaisuuteen.

Kansalaiset!

Nykyinen sorronaika menee ohi, ja silloin kansallemme koittavat paremmat ajat. Kohottakaamme kolminkertainen eläköönhuuto kalliin isänmaamme onneksi. Eläköön se! - Eläköön!